Se oli Anni, joka tänä aamuna kello 9 saapui Lastenkotiin sijaismamiksi. Pääsin reissuilleni vasta kai yhdentoista maissa, syötettiin ja kuiviteltiin ja puettiin ja roudattiin lapsoset ulos yhdessä. On sata helpompaa kun on toinenkin mukana. Anni on muutenkin ihana, aikuinen nainen. Se missä olin jne. löytyy edellisen kirjoituksen kommenteista.

Jesse olis kyllä tullut, mutta matkarahat unohtui Sussu-mamilta ottaa. Joten hän tulee perjantaina yöksi heti koulun jälkeen, vaikka koko perjantai ilta meneekin mulla kynsissä. Muttei se mitään haittaa, sanoi Jesse- jeesmän. Harvoin tapaa noin kirkasmielistä 14-vuotiasta. Ja tätinsä luokse viitsivää.

Jouduin perumaan Veeran, joten viheriöt laaditaan hänelle heti kun kekkaan lapsenvahdin tuassiisa, vaikkapa lauantaiksi...jolloin kyllä Sylvakin ois tulossa...

Helmi oli kaatunut ulkona kun jalat menee enemmän kuin pää pysyy perässä. Ja huuli on nyt turvoksissa  ja leuassa punainen läntti.

Mulla oli törkeleinen ikävä mun lapsia, vaikka vaan 4,5 tuntia olin erossa. En voi siis koskaan laittaa heitä tarhaan. Enkä kouluun.

Enkä saanut tukusta ranskalaisia tippejä, koska StarNail joka ne teettää Koreassa omista muoveistaan olikin havainnut korealaisten käyttäneen jotain omia sekoituksiaan, eli arvelen olevan kierrätysmuovia. Ja meillehän kelpaa vain virgin-sellainen, ABS muovi. Eli koot 6 ja 7 puuttuu kokonaan, enkä ala viilailemaan isommista. Joten teen sitten (Liisa huom!) muotilla kun kerran ranskalaisia olen luvannut.

Sain extra halvalla jotain tippejä 360 kappaletta, joissa on hyvin erikoinen kynnen päälle tuleva osuus. Suomessa ei ole sanaa sille osuudelle, englanniksi se on well, ja tahdoin welless tips, eli missä ei ole paljookaan sitä osuutta, vain samanlaisesti kuin ranskalaisissakin tipeissä eli parin millin kaitale vain, mutta naturellin värisenä. Olis elämä helppoo sitten, viilaamista olis pelkäksi tiedoksi siitä. Nyt menee hirveesti aikaa viilailla kynnen päällä oleva osuus sellaiseksi, ettei sitä huomaa, istuvaksi omaan kynteen. Tavallisesti käyttämäni Ultra Formit on hyviä jos kynsilevy on jotenkin outo, siis vino tai jotain. Mutta muuten se puolen sentin well on ihan liikaa. Ja lyhyille kynsille eli kynsilevyille sitä welliä saa jo ennen liimaamista tyngätä riemuksi asti. Mitä vähemmän tippiä ja liimaa oman kynnen päällä sen parempi, se on rakennekynnen heikoin kohta. Eli tuote, eli geeli on rakennekynnen vahvin osa. Muutenhan ei muotilla vois tehdäkään. No joo siis nämä halvat on outoja siksi kun ovat kuin welless tipit, mutta sivut nousee kynsivalleja eli kynnen reunoja sidewallseja pitkin ylöspäin, eli on kuin fullwell tippi, mutta keskellä nelkkarimainen aukko. Ja syy tähän? En tosiaan tiedä. Mutta tämä asia varmasti kiinnostaa ketä tahhaan!!!

Ja hyvä tukkeutumaton liima on  löydetty, mutta kallis. Vaan säästäähän toi aikaa kun ei tartte tapella ylitsevuotavien tai tukkeutuneiden liimatötsien kanssa, hipiänikin saattaa säästyä.

Lupasin auttaa kampaajaani kynsikurssinsa jälkeen, koska mulla ei ollut ketään apuna, vaan jouduin tekemään HIRVEEN TYÖN oppimisekseni all  alone! Niin voin hyvin antaa sitä tietoa mitä mulla jonkun verran on eteenpäin, ettei olis yhtään onnetonta kynsienottajaa missään, eikä onnetonta tekijääkään...

Hellu-sis?? Oletko jo käynyt täällä? Jos olet tai tulet niin jätä merkki vieraskirjaan eli kommentteihin. Ei muuten olla nähty nyt kohta viiteen kuukauteen.....

Kaikille; en todellakaan jaksa etsiä virheitä tai epäjohdonmukaisuuksia tai selittämättömyyksiä kirjoituksistani, en editoi enkä referoi enkä suunnittele enkä ala paljoa lähteitä luettelemaan enkä mieti mitään kun tänne elämää Lastenkodissa kirjaan. Eli luette vaan asiat oikein!

 

Johtajatar

 

 

ps. Painoni oli ihmeellisen alhaalla tänään...melkein maidottomuus saattaa auttaa, en juonut kuin kuus kupillista kahvia tavallisella mamalla, mut ajattelin kyllä kuuttatoista.....Mut ainahan toi vaaka näyttää välillä ihanaa päiväpudotusta ottaakseen nämä ilon hivenet heti huomenna pois. Mutta eipä mennä maanisesta depressiiviseen, sillä se alemman painon vilauttelu kuitenkin tarkoittaa, että sinne päin on suuntimet. Se tahtoo kertoa, se vaaka siis, toivosta tulevasta, eikä kiusata muka-pudotuksilla. Kyl se sinne sitten laskee kunhan olen näyttänyt itse olevani tosissani. Kai sen nyt noin 400 kilon pudotuksen jälkeen tiedän. Mun on puhuttava itseni jo nyt yli huomisen  pettymyksen. Vinkki kaikille itseään päivittäin punnaaville; älä laske mukaan viikon ylintä äläkä alinta painoa, ota lopuista keskiarvo ja siinä on sen viikon tulos sitten. Ja juokaa paljon piparminttu teetä. Älkääkä käyttäkö makeutusaineita, vaan Steviaa, jota saa Luonnonkeskuksesta tilaamalla, vaikkei sillä kyllä ole elintarvikkeen asemaa ainakaan Suomessa, oisko koko EU:ssa. Ja nielkää kookosöljyä, se laihduttaa. Ja syökää insuliinin ininään tarkoitetut metformiininne, kuten minä en näköjään meinaa muistaa. Ihmekös kun kuulen sisuksistani sellasen tuskaisen kurisevan Feeeeed Meeeeeee-äänen. Se on taas sika syötävä.

 

psps. Huomenna Lastenkodissa on Villasukka-päivä. Ei olla kotona.

 

pspsps. Tahdon Amerikkaan.