No joo. Arrgh. Kirjotin jo vaikka mitä ja hävis ties minne. Onks tää nyt joku taivahinen käsky mennä tekemään mitä vielä tältä päivältä tekemättä on kellon ollessa 23.23. En jaksa ihan koko historiaa toistaa...väsy...väsy...väsy....

Mut Helmi oppi tänään pussaamaan smack-tehosteella! Ja sitten me pikkuveljen kanssa sitä hellyyttä saatiinkin ja oi meidän onnea! Helmi kun on vähän sellanen omatahtoinen, ettei häntä hellitäkään milloin itseä huvittaa; paijaava käsi kyllä lennätetään pois  siitä huitomasta helposti. Olen tämän onnen kerjäläinen ollut pitkään, mutta nyt on polvetkin pussattu moneen kertaan.

Ekan kerran koskaan velipoika kieltäytyi jotain syömästä. Aina on kaikki mennyt ja liikaakin, kun ei hän tunnu osaavan stopata. Niinpä ihmettelin suppuista suuta mangosose -lusikallisen kanssa. Vai joko se ehkä tökkii...voipi olla. Ei ollut muusikaan menestys, mutta oikein kaupasta ostettu ISO kerroskiisseli kelpasi heille molemmille, ja meni melkein kokonaan.

Kumma einestelijä mustakin tullut. Melkein hävetti syöttää OSTETTUA kiisseliä lapsille. Vaikka parasta oma tekemää ansitsisivat.

Oltiin Helmen kanssa kylpylässä pitkään tänään. Vauveli sai paikan katsomossa. Jotenkin kello meni puoli kahdeksaan siellä, vaikka mielestäni aloitimme puolen kuuden maissa. Pesin kyllä samalla koko huoneen. Olin myös niin villoittunut, että korjasin senkin tilanteen toiseksi. Ja pesin siis itsenikin, mikä on laaja tehtävä. Mun suihkusaippuakulut on massiiviset normaalivartaloisiin verraten, those people with great bodies, mihin täältä katottuna riittää vähempikin sulokkuus kunhan massan määrä kiloissa ei ylitä pituuden senttejä.

Siinä kylpiessä kyselin vauvelilta oletko sinä minun Niilo, vai oletko sinä minun Teo, vai oletko sinä aina vaan mamin murunen, vai... Silloin alkoi hän vastamaan:" Vau-vau-vau-vau!". Eli vauva vaan tahtoo olla...

Helmen suhteen tulee inhoittava kapiais-olo kun jatkuvasti häntä kieltelen. Nyt kyllä pitää vuokrata se aviomies jotain tekemään kaapinoville ja kaikelle kielletylle ja muuttamaan tämän lastenmaaksi. Tai sitten keksin ruudin uudestaan ja teen ite.

Vielä ois tekemistä. Huomenna tulee joitain kynsinaisia, ja pitäis toi yksi huone taas kerran järkätä ja koe-järkätä ja vielä muutos-järkätä sitä varten.Onneks alakerrassa ei asu ketään just nyt (mä voisin) ni voinkin todella  jotain tähän aikaan tehdä. Asuukohan  näissä taloissa ketään kunnollista kerrostalokyttääjää, joka tuntis naapurivastuuta ja huolestuis kun pölyhuiska lähettää mikro- tai nanoääniaaltoja häiritsevästi ovenraosta untuvapeiton pehmeyteen. Sais jonkun sillä tavalla välittämään itsestään.

Ja omatkin kynnet pitäs kunnostaa. Ei nää nyt oikein mainosta ole. En jaksa tehdä kahta puuttuvaa, joista toinen pikkurillistä on jo kauan odottanut koekynnen kohtaloaan, eli on valmiina muotituskoklailua varten, aiheena pinching. Toisen sain hirveellä vaivalla peukalosta poikki käyttäessäni sitä työkaluna kun yritin avaimia laitella toiseen avaimenperään. No mä vähän viilaa kohta näytän ja lakkaan ja laitan säihkettä ranskalaisosuuksiin niin enköhän mene professionaalista taas päivän.

Iskän pitäis tulla lapsiaan katsomaan huomenna, mutta päiväisen puhelinpaukutuksen jälkeen en todellakaan ole varma. Siitä on tullut joku kumma lapsenvahti ilman isyysosiota, joka käyttäytyy myös siten. Koska hyödyn läsnäolostaan pitää mun maksaa sen matkat jne. Ei siinä mitään, mutkun kerkisi ennen ehdotustani olemaan sitä mieltä että mun pitää, eikä siis todellakaan tule tänne suuresta rakkaudesta lapsiinsa ja onnellisena mahdollisuudesta olla heidän kanssaan, kun nyt on sanonutkin haluavansa nähdä heidän kasvunsa ja haluavansa olla paikalla kun oppivat kävelemään ja... kauniita sanoja! Kun en häntä tänne noin vaan tahdo, en sillä tavalla että tulisi aina luokseni lapsia tapaamaan ja vielä miten tahtoo. Mutta tämä "lastenvahtiminen" palvelisi meitä molempia. Hän ei vaan tahdo nähdä tätä ehdotusta tarjouksena.Ja on kumman kiireinen työttömäksi mieheksi. Mutta arvostan sitä, että hän on jollain lailla tullut vastaan. Mutta mua ei tarvitse kiristellä sen takia. Eikä jättää tulemisia viimehetken päätöksiksi, katotaan sitä sitten ja en ole varma...huoh.

Saapa nähdä annanko ton edellisen kappaleen jäädä tohon vai pyyhkäsenkö isolla pensselillä poies.

Aleksi epäili tänään tulevansa, muttei tullut kun oli työpajalla pitkään. Oisin kätsysti päässyt kauppaan. Ja pankkiin. Automaattikortti katosi toistamiseen, ja tällä kertaa todella salamyhkäisesti. Mä luulen, että Mata Harin nimenä oli Helmi Katriina ja salainen arkisto on Roskis-files.

Aiti soitti Sussulta lapsenvahtimispuuhista, että Sussu on joutunut lähtemään viemään Jesseä Lastenlinnaan 41:n asteen kuumeessa. Jimi on kans ollut kipeenä. Ja Sussun hammas leikattiin tänään. Ja äidin omia vaivoja varten voi perustaa oman blogin.

Nämä sivujen ulkoasu on ihan veellään, varmaan noista kuvista johtuen.

Tästä blogista ei tiedä kuin Aleksi-san. Vaikka Akille vihjaisin tänään puhelimessa, jos vihjaisun voi karjaista, että LISÄÄNPÄ TONKIN SIT TÄNÄÄN BLOGIIN !! Eli kerronpa äidille.

Sehän se tässä nyt on, jotta mitä sensurois, vai sensuroisko vai antasko olla ja ottais androgyynisellä kunniakkuudella nenuunsa elävässä elämässä, vai onko sillä merkitystä, ja kuka tätä edes lukee, ja sotkenko liikaa kaikkee kaikkeen, ja pitäskö ihmissuhe se mennyt laittaa vaan toisiin blogeihin ja uusille toiveille omansa,  kynsitaide ja läskivaivatkin ovatko ne Lastenkodin asioita ja pitäiskö nämä asiat valmiiksi pureskella vauvanruuaksi vaarattomaksi. No en kyl jaksa montaa eri haaraa siel tääl kun en muutenkaan jaksa mitään järjestellä. Eksyisin vaan omiin polkuihini. Joten menköön kuinka se sitten meneekin.

Nämä mun lastut, viipaleet tai leikkeet on lähinnä novelleja. Yhtä mielenkiintoista kuin käyttöohjeiden lukeminen. Mut mulle enemmän kuin tärkeät ovat asiat mielessäni kun Tähtiin tuijottelen, mamin Iltatähdet Helmi ja Niilo.

Mommy loves You!