Tästä se nyt vihdoin monen kuukauden huopailun jälkeen kai sitten alkaa !!!

     (Katsokaas kun Anne Genius sai lisättyä Helmestä kuvan tähän myöhemmin illalla!! On vaan aika iso. Mutta tässä Helmeni mamia katsomassa Naistenklinikalla kun sinne haikara päätti veljen tuoda. Helmen haikarakyyti oli tasan 11kk ja 1 päivä aiemmin.)

 

Siis blogi, joka on omistettu kahdelle pienoiselle, Helmelle joka syntyi 15.09.2004 ja velikullalle syntymäpäivällä 16.08.2005. Jotain on jätettävä varmaan muistiin tästä kultaisesta lapsuuden ajasta, mamin muisti kun toimii vain toisinaan eikä ole hallinnan alla. Mutta mamin siis pitäisi myöskin osata luoda näistä lapsuuksista.sitä kulta-aikaa, eikä pelkistä muistoista. Tämä taitaakin olla ainoa asia mikä mielessä pysyy.

Niin paljon on unohtunut jo nyt.

Poika tuli!

 

Just eilen mietin kun en saa pojun vauvakirjaan aikaiseksi mitään kohtiin "ensi kyyneleet" tai "opin tarttumaan itse". Aika kulkee omituista vauhtia sanoo mami 40 vee. Ja aika antaa unohtaa paljon, liikaa, joskus varmaan hyödyllisestikin. Tai muuten en olisi saanut kahta lasta lisää. Tai siis olisinhan, mutta ehkäpä näistä moraalis-eettisistä kysymyksistä joskus paremmalla ajalla. Taas päästiin aikaan. Oikeasti parempaa aikaa minkään tekemiseen ei ole muulloin kuin nyt. Just tuumasin, että jos en mitään olisi kuunaan lykännyt olisin joka tasolla ja tavalla moniaita vuosia tätä edempänä. Teinittää siis vieläkin.

Mutkun tällä työllä nyt ollaan, MERKITTÄKÖÖN heti muistiin, että Velikulta söi ekan kerran kaurapuuroa viime lauantaina, eli 04.03.06, ja molemmat nuppuset ekan kerran marjapuuroa eilen! Tää toimii!

Voi olla, että tästä tulee sekalaista  soppaa milloin ei puuroa ole. Mut mitä sitten, kun sitte se on just sitä mitä on. Ja sitähän piti kirjata, vaikkakin tästä näkökulmasta vainen. Toisilla sitten toisenlaiset näkemykset siitä mistä nyt näkemyksiä voi toisen elämään olla. Mutta kokemukset sitten ainakin ovat nämä, ja niistä emme kiistele!

Tässä siis istun läppäri sylissä, toinen silmä olkkaria järkkäävässä Helmessä. Pikkuveli on turvaistuimessa tossa vieressä, jotain tahtoisi kertoa öö-ööstä kuulen sen. Huutelen Helmelle väliin "ei sinne kaapille, et ota sitä veljeltä, et koske niihin johtoihin, mitä sul on  suussa, mis nalle, vaihda nallelle vaipat pliiis, mees nyt, ne on mamin, mis sun pullo..." Ja  vähän väliä huomaan, että Tyttö sinä olet tähti!! (pitäis mennä katsomaan, mutta eiköhän se  telkkariinkin joskus...)

Ja vot! Huomasin lisää Helmi-hampaita tänään tyttäreni poskien sisäpuolella!  (Taaskin tää toimii!) Ekoja hampaita odoteltiin pitkään, tulikohan n.9-10 kk:n iässä. Tämä tieto kyllä löytyy kirjattuna neuvolakortista. Mutta missä neuvolakortti.

Pikkuvelimiestä kutsumme tässä vielä vauveliksi tai muuta sellaista kaikkein nuorimmuuttaa osoittavaa, koska nimi ei nyt ole ollut enne...en siis aivan varmaksi ihan tiedä nimeä vielä, vaikka ikää on jo kuusi kuukautta + kaksi viikkoa ja jotain päiviä päälle. Siis yhdeksän päivän päästä 7 kk. Kaikesta sörhimisestä johtuen kastettakaan ei vielä ole ollut, ja kaikki tämä liittyy siihenkin miksi hän istuu turvaistuimessa eikä sitterissä.

 

Jatkan kun kerkeen. Täytyy meikata välillä;))

 

No niin, nyt on jo kello 22.

Olihan karsee ilta taas. Helmen peppu on taas auki, ja jotenkin tytteli, joka tähti siis on, sai riivittyä itseltään sukkikset pois ja bodyn auki ja vaipat veke ja verta oli kaikkialla! Kutittaa tähteä niin paljon, että raapii vaikka taatusti sattuu.

Tätä peppuilua on nyt ollut viime syksystä asti, lääkäriäkin on tavattu ja voitehia saatu, on muka hiiva tai jotain, kun itse epäilen allergiaa. Poistin kaurapuuron ja banaanin ruokavaliosta ja peppukin oli jonkin aikaa parempi. Kunnes nyt taas on puuroiltu ja siis käytännössähän täällä revitään nyt  p......ä sen takia.

Ens viikolla on neuvola molemmilla ja Helmellä myös lääkäri.

Nukkumaan meno ei oikein ole se helpoin juttu meillä. Illan virkku on tytteli kuin äitinsäkin.

Miten vajaa puoltoistavuotias muka ryhtyy tietoisesti nukahtamaan äidin eri uskottavalla tuudittelulla, kun nelikymppinen ei osaa laittaa edes itseään vielä nukkumaan. Tämä kai sitten on muiden geenivirheiden ohella yksi selkeistä perinnöistä lapsilleni, varsinainen perintötekijä.

Josta  tuleekin mieleeni korjata aikaisempaa; lapsiahan on vielä yksi lisää, yksi yhden lapsuuden kanssani jakanut, muttei enää tässä kodissa kuin toisinaan piipahteleva Rakas Esikoiseni Aleksi, 21v.Tämä blogi on yhtä hyvin hänelle omistettu, kuuluuhan hän Lastenkotiin olennaisesti kun kerran Lapseni on. Eikä osaa kans mennä nukkumaan.

  Tässä Aleksi, ISOveli.

 

Aidilleni, joka nyt huokaa, etteiväthän lapset mene nukkumaan, vaan heidät laitetaan nukkumaan sanon, että meillä päin jopa kaupat menevät kiinni, vaikka joku ne laittaakin.

Yritän nyt opetella tätä juttua tässä kaiken ohessa. Haluaisin muokata näkymää jotenkin ja lisäillä sitä ja tätä, kuvia ainakin. Ihan itseäni ihailen kun sain äsken laitettua työpöydältäni photobucketiin parit kuvat. En vain tiedä miten sain ne joutumaan työpöydälle. Kuitenkin tota onnistumista varioiden sain tännekin kuvagalleriaan  huitastua samaiset kuvat. Yritin soittaa Aleksille lisäopin toivossa, jos selviäisi mitenkä saan sähköpostista noukittua muutamat kynsikuvatukset kans. Sillä nimellä Veera ne lähetti. Mutta Aleksi just ajeli autoa vastatessaan, joten en vaarantanut häntä pidempään. Kunhan ei vaan taas sanois, ettei tiedä, vaikka tietää kaiken.

Tässä välissä pistinkin tonne noita kuvia! Jee. Koko on kyllä iso, muuta suuria ovat nämä ihmisen taimetkin minulle Lastenkodissamme.

Aleksikin pisti just hälyn, soitin takas. On laittanut jotain kuvia sähköpostiini, ja ylimalkaisesti vinkitti minua niiden siirtämisessä. Ylimalkainen ei tässä tarkoita ylimielistä asennetta, vaik siltä ehkä ainakin omasta mielestä saundaskin.Ja sitten hän sanoi menevänsä ihan kohta nukkumaan!

Mä-mami en nyt voi estää itseäni yrittämästä niitä kuvia lisää tänne. Tähän kaikkeen perehtyminen ja jonkin kohdan oppiminenkin tuntuu ihan hei henkiseltä kasvulta!

Aiemmin mainitsin, että tarttee meikata vähän. No valehtelin, koska minulla on nyt mahti siihen. Ei villasukka -päivänä mitään meikata. Ylipirteyden osoituksena vaan vaihdoin siinä klo 16 aikaan yöpaidan asiallisempaan univormuun (eihän täs nyt siviilissä olla) eli kokoharmaaseen, olkootkin verkkarit.Se on Roskiksen-vienti-asu. Joka asia tapahtuu mieluummin ihan kohta kun ei luonnonvalo roskistätiä paljasta, asiallinen ja optimaalinen suoritusajankohta on vähän vaille puoliyö. Ainoastaan dyykkaaminen vaikeutuu, eli sisustus ei uudistu.

Vähän epäilen palaavani tälle ihanalle blogi-apajalleni vielä tänään.

Laitan tähän vielä yhden kuvan Helmestä, jossa beibi näyttää ihan paljon vauvemmalta, on otettu 8/05 muistaakseni, eli on 10-11kk ikää Tähdellä.

 

  Hun!

 

 

 

Klo 23.30

Hauskaa!

Joku oli jo kommentoinut! Vastaus hänelle nimenanto tai -antamattomuus issueen. Pojalla on jo nimi ilmoitettu, mutta käyttöönotto ei oikein onnistu. Ei tule mamin suusta luontevasti, ei millään. Luultavasti kastejuhla olisi tässä auttanut, nimi olisi todella sitten annettu ja sinetöity, vaikken kastejuhlaa nimenantojuhlana pidäkään, vaan kaste on kaste, pyhä sakramentti.

Helmen kastekeskustelusa papin kanssa kävi ilmi, että nimi voidaan lausua kastetilaisuudessa jo ennen varsinaista vedellä kastamista. Valitsimme tämän vaihtoehdon, kaiketi minä kuitenkin enemmän päättäjänä, koska halusin korostaa ja korottaa kasteen merkitystä juuri tässä juhlassa. Usein kaste on monille vain nimenantojuhlan yksi koriste. Halusin paikalle tulleiden ymmärtävän, että kaste on se mikä on tilaisuuden tarkoitus. Nimen "julkaisu" samassa yhteydessä on tietysti luontevaa. Ja lapsen syntymän juhliminen myös.

Itse kastekeskustelu oli pettymys. Kyllähän melkein valmiiksi valitut virret ja tuolien määrän ja muun voisi sopia vaikka vahtimestarin kanssa. Odotin keskustelua kasteesta joltain muulta kuin järjestelyjen kannalta. Kasteen merkityksestä en saanut aihetta avattua.

Pojan nimeksi piti tulla Niilo Tapani, isä halusi Henri Tapanin. Vaikka Niilo onkin oma keksintöni on se ajalta, jolloin hän näytti ihan Niilolta! Nyt kun poikeli on tervehtynyt on hän ihan Teon näköinen. Niilo tuli pälkähdyksenä kun kärsivälle aina sanoin nii... nii...nii.. No eihän nimi voi matkan varrella aina ulkonäön mukaisesti muuttua, lempinimiä ja nickejähän voi silti käyttää. Tuskin minäkään siltä Annelta viattomasti enää näytän kuin nimeä saadessani. Tuskin siltä Anukseltakaan, joksi teininä piireissä kutsuttiin. Ehkä kuitenkin Venukselta, joksi se sittemmin vääntyi...eiköstä?

Helmi on Helmi, koska on helmi. (Sussun mielestä minä olen sitten simpukka)      Helmi on helmi siksikin kun en oikeasti olisi enää voinut ilman apukeinoja lapsia saada. Pitkä juttu. Ja varmuudeksi sain vielä toisen eli kolmannen päälle. Janis Joplinilla on Pearl -albumi, joten sitenkin Helmi, eli Pööl; on ihku nimi!

Aleksi oli Aleksi jo ennen syntymäänsä kun hänet unessa näin.

Musiikista juolahtaa nyt ja voimakkaasti, että Guns N´Roses on tulossa Suomeen 5.7. !!! Liput myynnisä ens ma alkaen, mitä mä teen!!?? Mikä muu vaan saa tulla ja ihan hyvin mennäkin Suomesta, näenhän telkkarista tai jostain kuitenkin enkä niin kiihko ole minkään perään muutenkaan, muttei tämä. EI. Identiteettini ei rakennu musiikin mukaan, mutta en todella ymmärrä ja vain tässä kohtaa en todella ymmärrä jos joku tästä ei tykkää, vaikka muutoin on aivan sama. Siis lähdenkö su-ma yöksi lippuja jonottamaan....

 

Jos joku ystävä osaisi neuvoa miten saan nuo kuvat pienemmiksi?

Ja kommentoikaa.